Miksi luontokadon pitäisi kiinnostaa jokaista rakennuttajaa – ja mitä voimme sille tehdä?

Janne Suhonen, miksi kaikkien rakennuttajien on korkea aika havahtua luontokadon vakavuuteen?

”Luontokadossa ei ole kyse ihmisistä erillisestä asiasta, vaan perustavanlaatuisesti meidän kaikkien elinympäristöstä. Luonto on raaka-aineiden, ruoan, puhtaan veden ja virkistyksen lähde.

Luontokato ja ilmastonmuutos ovat yhteydessä toisiinsa: ilmastonmuutos heikentää osaltaan luonnon monimuotoisuutta, ja luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen kiihdyttää ilmastonmuutosta ja vähentää luonnon kykyä mukautua muutokseen.

Luontokato ja luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen on tiedostettu vähintään yhtä kauan kuin ilmastonmuutos. Luontokadolla voi olla jopa vakavammat seuraukset kuin ilmastonmuutoksella, mutta toistaiseksi ilmastonmuutos on saanut paljon enemmän mediahuomiota. YK:n biologista monimuotoisuutta koskeva yleissopimus solmittiin jo vuonna 1992 – samana vuonna kuin YK:n ilmastosopimus.”

Millaisia keinoja meillä on luonnon monimuotoisuuden ylläpitämiseen?

”Monimuotoisuuden ylläpitämisen resepti on jokseenkin sama kuin päästöjen vähentämisen ja ilmakehän kasvihuonekaasujen rajoittamisen. Sen turvaamisessa noudatetaan niin sanottua lieventämishierarkiaa, jonka mukaan monimuotoisuuden haittoja pitää ensisijaisesti välttää.

Toissijaisesti haittoja pitää lieventää ja hyvittää, eli pyrkiä kohentamaan luonnonmukaista tilaa esimerkiksi siirtämällä jokin laji toisaalle ja ennallistamalla aluetta jälkikäteen.

Viimeisenä keinona on ekologinen kompensaatio, jossa lajin tai luontotyypin heikennys kompensoidaan ennallistamalla, suojelemalla tai hoitamalla vastaavaa tai harvinaisempaa lajia haitta-alueella tai toisaalla.”

Miksi paljon puhuttu kompensaatio ei ole riittävä keino?

”Kompensaation ensisijainen tavoite on niin sanottu no net loss. Se tarkoittaa, että monimuotoisuuden tason pitää säilyä samana. Metsän hakkaaminen toisaalla ja suojeleminen toisaalla ei ole kompensaatiota, koska summana luonnontila on heikentynyt.

Kompensaatio on kuitenkin aina epätäydellistä, sillä tuhottu luontoarvo katoaa eikä kompensaatio tuo sitä takaisin. Siksi kompensaatio on aina viimeisin keino, eikä sitä tulisi käyttää ikään kuin lupana tuhota ja muokata luontoa. Emme myöskään täydellisesti ymmärrä luonnon eri yhteyksiä, ja sen vuoksi aiheutettua haittaa pitäisi pikemminkin ylikompensoida kuin pyrkiä pitämään taso samana.

Kompensaation pitäisi tapahtua siellä, missä haitta aiheutetaan eli mistä lajin elintila viedään. Usein se ei ole mahdollista riittävän isossa mittakaavassa, ja silloin haitta pyritään kompensoimaan haitta-alueen lähiseudulla.

Kompensaatio kauempana lajin elintilasta on vaikeaa, sillä lajia ei välttämättä voida siirtää muualle. Jos lajin elinympäristö on uhattuna, tarvitaan ekologisia käytäviä eli yhtenäistä luonnontilaista tai kasvatettua aluetta, jossa laji pääsee siirtymään toisaalle. Ekologisia käytäviä pitäisi säilyttää mahdollisimman paljon.”

Miten rakentaminen vaikuttaa luontoon?

”Rakentamisen vaikutukset luontoon syntyvät rakennuspaikan valinnasta ja sen muokkauksesta, materiaalien ja energian käytöstä sekä jätevirroista.

Ennestään rakentamattomalle ja luonnontilaiselle alueelle rakentamisella − niin sanotuilla green field -hankkeilla – on väistämättä enemmän vaikutuksia luontoon kuin korjaus- ja muutosrakentamisella tai jo rakennetun alueen täydennysrakentamisella.

Kun luonnontilaiselta alueelta kaadetaan puut, raivataan kasvillisuus, muokataan maata ja kasvatetaan pinnoitetun alueen pinta-alaa, vaikutus paikalliseen biodiversiteettiin on aina suurempi.

Kaavoituksessa selvitetään biodiversiteetin säilymisen kannalta merkittävimmät suojelualueet, suojeltavat elinympäristöt ja lajit sekä määritetään tontin luontoarvo.”

Miten luontokatoa voi ehkäistä hyvällä pihasuunnittelulla?

”Kun päätös rakentamisesta on tehty, monimuotoisuuden säilyttämiseen vaikutetaan eniten sillä, millaiseksi piha suunnitellaan ja miten se toteutetaan.

Ensisijainen tavoite on säilyttää mahdollisimman paljon luonnontilaista kasvistoa. Puiden lukumäärä tontilla määritetään luontotyypin mukaan niin, että vastaavia puita voidaan istuttaa takaisin mahdollisimman paljon.

Luonnontilaiset kivikot ja lahopuut ovat tärkeitä suoja- ja pesimäpaikkoja eri lajeille ja eliöille. Lahopuut ovat tärkeitä myös hyönteisille, joiden merkitys pölyttämisen ja lintujen ravinnonsaannin kannalta on ilmeinen. Viimeisenä vaihtoehtona suositellaan keinotekoisia hyönteishotelleja.

Pihamaata voidaan myös uusia luonnonmukaiseksi. Nurmikon sijaan pihaa voi villiinnyttää niittymäiseksi ja suosia luonnonmukaista kunttaa. Niin sanotut passiiviset keinot ovat suositellumpia kuin ennallistaminen, jolla kasvistoa pyritään ohjaamaan tiettyyn suuntaan. Pihan kasvuun pitäisi siis puuttua vähemmän ja antaa sen kasvaa luonnollisesti.

Luonnonmukainen pihamaa on veden kierron kannalta parempi vaihtoehto kuin vettä läpäisemätön piha. Luonnolliset imeytyskentät ja -painanteet suodattavat epäpuhtauksia vedestä ja hidastavat hulevesien virtausta. Se taas rasittaa vähemmän lähialueen vesistöjä ja kunnallistekniikkaa. Läpäisevät pinnat tukevat pihan kasvillisuutta, joka puolestaan houkuttelee paikalle muita eliöitä.”

Mitä Hemsö on konkreettisesti tehnyt?

”Meillä on käynnissä kaksi green field -kohdetta, Lauritsalan paloasema Lappeenrannassa ja Linnanmaan paloasema Oulussa. Teetimme arvioinnin niiden rakentamisen ekologisista vaikutuksista, jotta saamme ulkopuolisen näkemyksen siitä, miten luonnon monimuotoisuuden ylläpito on kohteissa onnistunut.

Sekä Linnanmaan että Lauritsalan kohteissa suurin osa tontista on osoitettu rakennettavaksi. Se tarkoittaa, että alueiden alkuperäinen kasvillisuus tuhoutuu suurelta osin. Kartoituksissa selvisi, että kummankaan kohteen välittömässä läheisyydessä ei kuitenkaan ole suojelulakien mukaisia alueita tai muita arvokkaiksi määriteltyjä luontotyyppejä. Tontit sijaitsevat jo ennestään laajasti rakennetulla kaupunkialueella, ja niiden luontoarvo on määritelty kaupunkimetsiköksi. Suojeltavista eläinlajeista ei myöskään ollut havaintoja, eikä ekologisia yhteyksiä ollut määritelty kaavassa säilytettäviksi.

Linnanmaan tontin lajistoa selvitettiin loka-marraskuussa, jolloin lajisto ei ollut rikkaimmillaan. Lauritsalassa maastokäynnit tehtiin touko-kesäkuussa, joka on ajankohtana parempi.

Linnanmaan tontille istutimme enemmän puita kuin alkuperäisessä pihasuunnitelmassa, mutta suunniteltua kunttaa ei lopulta toteutettu vaan se korvattiin nurmella. Puut kaadettiin pesimäkauden ulkopuolella, jolloin lintujen pesiä ei tuhottu. Paloaseman erillisrakennuksen katto toteutettiin viherkattona, joka lisää kasvillisuutta pölyttäjille ja linnuille. Viherkatto toimii myös sadevesien imeyttäjänä ja viivyttäjänä. Se voi olla toimiva ratkaisu muissakin hankkeissa, joissa valtaosa piha-alueista joudutaan toteuttamaan päällystettyinä.

Lauritsalan tontille on suunniteltu luonnonvarainen osa. Tontin puusto oli määritetty ennen hakkuita, ja aiomme istuttaa tontille 72 uutta lehtipuuta. Tontille on tulossa myös kunttaa, joka korvaa nurmea.”

Luontokadon edessä ei auta lamaantua, vaikka tilanne on kriittinen. Mistä mielestäsi kannattaa lähteä liikkeelle?

”Rakennuttaja ja kiinteistöjen omistaja ei voi vaikuttaa kaikkeen – mutta paljon me voimme tehdä. Liikkeelle voi lähteä siitä, että selvittää luonnon monimuotoisuuteen vaikuttavat asiat ja tekee oman osuutensa parhaansa mukaan. Kun tiedostaa luonnon ja sen arvon, säilyttää koskematonta luontoa mahdollisimman paljon ja muokkaa sitä vain välttämättömän määrän, ollaan jo pitkällä.

Oma tavoitteeni on, että me otamme biodiversiteetin huomioon jokaisessa hankkeessamme ja toimimme niin, että vaikutukset luontoon ovat todennetusti pienemmät kuin keskimäärin.

Luonnon monimuotoisuuden turvaaminen ei ole yksinkertaista, mutta lopulta kyse on vastuusta.”

Lähteenä on käytetty Hemsön tilaamaa arviointia kahden kiinteistökehityskohteen ekologisista vaikutuksista. Arvioinnin toteutti Vahanen Environment.